Varjolan historia kantautuu aina 1800 -luvun puolivälin tienoille, kun ohivirtaavalle Kuusaankoskelle tarvittiin uittopäällikkö. Uittopäällikkö alkoi rakentamaan Kuusaan kosken äärelle maatilaa ja koskelle rakennettiin uittoon tarvittavia väyliä.

Kuusaan kylä sijaitsee mielenkiintoisella alueella vesistöjen kannalta, Kuusaankosken yläpuoliseen vesistöön, Saraveteen, laskee kolmen suuren vesireitin vedet (Viitasaaren, Saarijärven ja Rautalammin vesistöt). Kuusaankoski on harvoja lähes luonnontilaisena säilyneitä Keski-Suomen mahtikoskia. Kuusaankosken tärkein saaliskala on järvitaimen, jonka luontaista lisääntymistä on havaittu ilahduttavan paljon. Koskeen pääsee nousemaan kalaa aina Päijänteestä saakka.

Varjola

Edistyksellistä maataloutta

Uittopäällikön maatila kasvoi vuosien varrella isoksi tilaksi, ja onkin viime vuosituhannen alkuvuosikymmeninä ollut varsin edistyksellinen: tilaa uudistettiin aktiivisesti, pellot salaojitettiin ensimmäisten joukossa, Varjola oli ensimmäinen keskisuomalainen tila joka perusti rehuntuotannon AIV:hen ja paikkakunnan ensimmäinen traktori saapui koko kylän ihmeteltäväksi. Vanhan isännän tutkimustyön avulla tehtiin myös tärkeää tutkimusta maanviljelyn tehostamisesta Suomessa.

Vuosikymmenten varrella koskialueen elvytystoimia on tehty useita, mm. uittokanava kunnostettiin vuonna 1993. Vanhat uittorakennelmat purettiin, sekä vesiuoma entisöitiin ja rantoja paranneltiin vastaamaan alkuperäistä lehtomaista puronotkelmaa.

Kahvitauko

peltotöiden lomassa

Vahvojen naisten tila

Jos Varjolan isännät ovat olleet kehittämässä maataloutta ja maatalouden tutkimusta, ovat emännät olleet vahvoja naisia, jotka työllään ja esimerkillään ovat näyttäneet mallia tuleville sukupolville.

Sylvi

Varjolan vanha emäntä

Kuusaankosken elpyminen

Teollistumisen ja metsäteollisuuden kasvun myötä Varjolan ohivirtaava Kuusaan koskialue oli pahoin saastunut ja kalakannat lähes kadonneet vesistöstä. Sanottiin, että veden löyhkä tuntui nenässä jo kaukaa. Metsäteollisuuden kehitysaskeleiden myötä myös Kuusaan koskialueella kalastus- ja virkistystoiminta saatiin viriämään uudelleen -90 -luvun alkuun mennessä, ja koskialueen vesistöjen puhdistuminen alkoi näkymään selkeästi. Kuusaankosken elpymistä ja vesistön puhdistumista voidaankin pitää Suomessa vesihistorian tuhkimotarinana. Vesistön puhdistumisen vuoksi myös luonnonvarainen koskitaimen palasi elpyneelle koskialueelle, jonka myötä alueesta tuli yksi Suomen parhaista taimenkoskista.